Niinpä lähdimme kipin kapin merenrantaan nauttimaan poutaisesta hetkestä, sillä oli ennustettu, että jälleen iltapäivällä ja illalla sataa oikein paljon ja jopa myrskyää.
Kyllä merenrannallakin tuuli ja myrskysi, mutta sehän tuntui vaan hauskalta. Minunkin pörröturkkini ihan suoristui tuulessa, kun seisoskelin kalliolla ja katselin aaltojen loisketta. Kiitos äidilleni, Saimille, joka oli lähettänyt terkkuja minulle tänne blogiin. No, olenhan minä sellainen pörröpallero, mutta ehkäpä tästä tulen vielä hoikaksi, kunhan hieman ikää tulee lisää. Samoin terkkuja kasvattajalleni Janikalle! Hän lähetti myös terveisiä minulle "ihanalle Ronjalle" ja kiitoksia rapsutuksista! Tuntuivat mukavilta!
Ulkona olen kyllä aika villikko ja varmaan olisin voinut vaikka pudota mereen sieltä kalliolta, jos minulla ei olisi talutushihnaa. Niin paljon minä siellä juoksen. Paljon enemmän haluaisin ollakin ulkona ja retkillä, mutta on vain ollut niin huonot säät. Kun aina sataa ja myrskyää, on ehkä kivempaa kuitenkin olla kotona kuivassa ja lämpimässä. Nyt tänään illalla on oikein kunnolla riehunut myrsky tuolla ulkona. Kävin katsomassa terassilla, kun ukkonen jyrisi ja salamoi ja vettä tulee ihan hirmuisesti. Onneksi se minun merenrantareissuni päivällä onnistui kuitenkin hyvin eikä silloin satanut.
Tässä seison kallion korkeimmalla paikalla turkkini tuulessa "hulmuten".
Kommentit