Olen joka päivä käynyt pitkällä luontoretkellä tutkimassa kaikenmoisia luonnon ihmeellisyyksiä. Autolla menemme jonkin matkaa ja sen jälkeen pääsen kipittelemään pitkin hienoja polkuja ja ruohikoita. On tosi jännittävää tutkia keltaisia lehtiä, jotka lentelevät tuulen mukana maassa. Yritän ottaa niitä kiinni ja olen hirmu nopea siinä. Puistahan ne putoilevat näin syksyisin. Luontopaikassani on myös isoja kiviä, joiden päälle kiipeilen.

Kun minua ei ole vielä rokotettu, en saisi kulkea sellaisissa paikoissa, joissa muut, isommat koirakaverit kulkevat, mutta missään ei varmaan sellaisia paikkoja olekaan. Tuolla minun luontopaikassani en ole kyllä nähnyt yhtään koiraa, joten ehkäpä siellä ei lenkkeile niin paljon koiraihmisiä.

Kerran nousimme ihan hirmu korkealle vuorelle. Se on Kasaberget eli Kasakallio. Sinne meni hieno polku alhaalta ylös ja ylhäällä olevaa polkua kunnostetaan edelleen paremmaksi. Koko alue siellä on Porvarinlahden luonnonsuojelualuetta ja lähellä on Mustavuoren lehtoalue, jotka molemmat on todettu valtakunnallisesti arvokkaiksi ja ne muodostavat erittäin merkittävän luontokokonaisuuden.  Siksipä se on Natura-2000 alue. Ylhäällä kallioselänteellä on mahtava näköalakallio ja lintujen tarkkailupaikka Kasaberget. Kyllä siellä kuuluikin vielä paljon lintujen ääniä, vaikka suurin osa linnuista on jo muuttanut etelän maille. Ylhäälle nousu oli kyllä hidasta, kun se on niin korkealla ja olisin halunnut ihan itse kiivetä sinne koko matkan, mutta kun olen niin pieni vielä, tein matkaa paljon sylissä. Kallion laella on myös pronssikautinen hautaröykkiö, mutta ehkä tutkimme sitä seuraavalla reissulla. Näköalapaikalta näimme hienosti koko Vuosaaren satama-alueen. Mahtava näkymä. Satamassa oli pari laivaakin ja kaukana sataman takana näkyy Suomenlahti.

Kun tulimme taas alas, oli kiva juoksennella sinne tänne maan pinnalla. Autoon palattuamme, join vettä kupposesta ja tietenkin nukahdin heti kotimatkalla.