On pitkästi yli vuosi, kun viimeksi olen tänne kirjoitellut. Täällä "vuodatus.netissä" on ollut jotain sählinkiä, joten ei ole voinut kirjoitella, mutta nyt kaikki toimii hienosti. Joten voin kertoa kuulumisiani.
Elämä on ollut aivan yhtä ihanaa kuin ennenkin ja paljon kaikenlaista jännää on tapahtunut. Olen kulkenut luonnossa, merenrannoilla ja metsissä kuten pienenäkin. Merenrannat ja kalliot kiinnostavat, kun kallioilla voi juosta ja makoilla kesäisin auringossa ja katsellä kauas ulapalle, jossa purjeveneet ja laivat kulkevat ja lokit kirkuvat taivaalla. Tykkään myös korkeista paikoista kuten mäet ja kalliot, joille voi kiipeillä ja sieltä katsella maailmaa, niinkuin olisi Lapissa tuntureilla.
Paljon olemme tehneet autoreissuja täällä Etelä- ja Keski-Suomessa ja tavanneet mukavia ihmisia ja kivoja koirakavereita, niin tyttöjä kuin poikia. Täällä aika lähellä kotiani asuu myös uusi tuttu koirakaveri, Kaspian, jonka kanssa usein iltaisin teemme jännittäviä iltalenkkejä hämärässä ja pimeässä. Joskus innostun liikaakin haukkumaan, kun on niin kivaa meillä yhdessä.
Ollille ja Kaisalle on myös syntynyt uusi pikkusisko, Laura, joka ei pelkää lainkaan minua, ottaa vain turkistani kiinni tai hännästä ja huutaa hauva, hauva ja paijailee minua. Laura on kiva pieni tyttö ja on jo yli vuoden ikäinen.
Skatanniemessä purjeveneitä seuraamassa
Merenrantakalliolla
Merenrannalla
Kemiönsaaren läntisimmällä merenrannalla, lähes Saaristomeren kansallispuistoa
Pian syömme eväitä tässä, olemme Hiittisissä
Nuuksion metsässä juoksemassa
Nuuksiossa
Nuuksiossa
Nuuksiossa
Nuuksiossa
Hei, täällä minä vielä olen! Nuuksiossa!
Kommentit